Madeiran kukot

Nämä kukot ostin Madeiralta 1980-luvun lopulla. Ison kukon korkeus on 14 cm ja pienten 8 cm. Nämä kukot eivät soi laisinkaan kuten perinteiset suomalaiset kukkopillit.

 Hyvää pääsiäistä!

Paperinkeräysnukke

Muistatteko vielä aikaa, kun keräyspisteisiin palatettu jätepaperi oikeutti saamaan leimoja? Kun leimoja oli tarpeeksi, niin sitten sai jonkin tuotteen? Minulla on tallessa tuolta ajalta oleva paperinkeräysnukke. Sitä en muista, riittivätkö pelkät leimat vai pitikö antaa vielä välirahaankin. Elettiin 1950- ja 1960-lukujen taitetta. Itse olin tuolloin kansakoulun alaluokilla.

Kummitätini Kaisa asui Helsingissä ja hänelle kertyi jätepaperia Helsingin Sanomien tilaajana isot määrät. Tätini asui Merimiehenkadulla Helsingin Eirassa ja jätepaperit hän muistaakseni toimitti lähellä Viiskulmaa olleeseen Elannon maitokauppaan. Olin toivonut ruskeasilmäistä nukkea, koska itselläni oli vihertävänruskeat silmät. En muista, tuliko alaston nukke postipakettina vai toiko tätini sen kesälomareissullaan mukanaan. Nuken nimeksi tuli Tiina. Eipä minulla ollutkaan ollut ennen Tiinaa sellaista nukkea, jonka saattoi kylvettää. Äitini neuloi nukelle villamekon (kuvassa päällä), alushousut ja sukat. Myöskin kesämekon ja alauhousut äitini ompeli samasta kankaasta, josta minulle tuli mekko kevätjuhliin.  Raajojen kiinnityskuminauhat löystyivät ajan oloon ja isäni toimi nukketohtorina.Nuken pituus on 55 cm. Nykyiset vaatteet ovat minun tekemiäni muutaman vuoden takaa villamekkoa lukuunottamatta.

.

Joltakin nukkesivustolta muistan nähneeni, että nuken muotti olisi itä-saksalainen. Asiaa pitää selvittää.

Edit 18.4.2014

Näitä nukkeja on saatettu tehdä Siuron nukketehtaassa. Asiasta enemmän täältä.

Sarviksen muovikannu 1950-luvun lopulta

Uskomatonta, mutta totta, että muistan ajan, jolloin muoviastiat olivat uusia ja ihmeellisiä. Tämä kannu on ensimmäinen kotiimme tullut muoviastia. Isä sai sen joululahjaksi ollessamme joulua viettämässä mummolassa. Se oli paketoimattomana pärekorissa, kun lahjoja ruvettiin jakamaan. Oranssi väri paistoi kauas. Pukki kyselemään, että kenelle tämä on. Siihen äidin nuorimmat siskot vastasivat, että se on N:lle. Siihen aikaan oli tapana, että aikuisetkin saivat jonkin pienen paketin. Jotenkin minusta miehen ei olisi kuulunut saada kannua lahjaksi. Mehukannuna sitä pidettiin alkuaikoina. Viime vuosikymmenet se oli äitini kaapissa pakastusrasioiden joukossa. Vetoisuus on 1 litra. Pohjan leima kertoo, että kannu on tehty melamiinista.

Ruusukuvioinen peltipurkki 1960-luvulta

Yritin muistella, millä vuosikymmenellä kotiimme ostettiin tämä kahvipurkki. Luulen, että 1960-luvulla. Olen jossakin nähnyt tiedon, että tämä purkki olisi GWS-tehtaan tekemä. Omasta purkistani, en kyllä löydä tuota tunnistetta. Kahvia tässä ensi alkuun pidettiin. Nyt kun avaan purkin, niin piparkakun tuoksu tulvahtaa nenään. Kansi on tiukka. Niin tiukka, että maali on hankautunut purkin yläosasta siitä kohtaa, mihin kansi koskettaa. Samoin kannen reunasta on maali kulunut pois. Sisältä purkki on ihan priimakuntoinen. Korkeus on n. 13 cm ja halkaisija n. 10,5 cm. Noita ruusukuvioita on kaksi kappaletta purkin seinämässä. Sama kuvio vähän pienemmässä koossa on kannessa,

Muistaakseni meillä oli vielä vaaleapohjainenkin ruusukuvioinen purkki. Pitää katsoa ensi kesänä mökiltä. jos se on sinne joutunut.