Tämän liinan on äitini kirjaillut nuorena ollessaan. Jotkut taitavat puhua kirjotusta tai merkatusta liinasta. Pellava on kotikutoista. Ja näyttää liinassa käytetyn myös revinnäistekniikkaa.
Taisi 1940-luvulla maalla asuvilla käsityötaitoisilla neidoilla olla tapana tehdä kapiota, vaikkei miehestä vielä ollut tietoakaan.
Ei tuollainen liina synny ihan illassa, eikä kahdessa. Kukkaset ovat viehättäviä. Tätä pidettiin lapsuudessani tummapintaisen sohvapöydän päällä.
On näissä kyllä valtava viehätys. Miten ihmeessä he ovat kaiken ehtineet tehdä, sitä mietin näitä katsoessa. Hienoa, että ovat säilyneet. Mietiskelee Mehtäsielu
VastaaPoistaRakastan kaikkea vanhaa, jota itsellänikin on kerättynä, vanha on kaunista, tuttuja esineitä minullakin, nyt olen keräillyt lomonosovin posliini figureita, niitä neuvosto aikaisia löytyy paljon kirppiksiltä,
VastaaPoistashoppailin ja löysin niin blogisi ja liityin myös.
Mehtäsielu, taisivat ehtiä, kun ei ollut edes televisioita. Jos oli radio ja sähkövalo, niin iltapuhteilla ehtivät.
VastaaPoistaPike, kiva kuulla, että olet vanhojen tavaroiden ystävä.