Saksalainen Hermle-seinäkello

Jokin aika sitten nostin seinälle Hermle-seinäkellon. Taisivat äitini sisarukset kerätä kellorahat, kun isäni täytti 50 vuotta.  Isä kävi sitten itse valitsemassa kellon muutama päivä syntymäpäivän jälkeen. Kellon takaseinään isäni on raaputtanut ostopäivän 9/9 -69. Takaseinässä on liikkeen tarra
(Korolaisen Kello ja Kulta). Olisikohan tuo etupaneeli teak-puinen?

Kello vedetään avaimella. Avaimen paikka on iät ja ajat ollut kellon päällä kuminauhalla kiinnitettynä.Kello  löisi puolen tunnin välein, mutta lyöntipuolta en halua vetää. Hieman näyttää edistävän, joten avasin takapaneelin kanteen kiinnitetyn ohjeen mukaan. Ruostuneella pitkän saksan taidolla yritin tulkita, mitä pitäisi tehdä, jos kello edistää.

Äänimaailma on perin tuttu. Kello  raksuttaa nyt seinällä koneeni yläpuolella.

Vanha hopeinen rannerengas

Kävin hiljattain siskoni kanssa läpi äitini koruvarastoa. Sain itselleni äitini kihlajaislahjaksi saaman rannekorun. Nyt on myöhäistä kysyä, saiko äiti rannerenkaan lahjaksi isältä vaiko joltakin muulta.

Hopeiselta vaikuttaa ja hieman kuluneelta. Äiti antoi meidän pitää korua leikeissä ennen vanhaan. Renkaan ympärysmitta on lähes 18 cm. Sen muistan, että leikeissä rengas meinasi pudota kädestä, kun nyrkki oli silloin niin pieni. Onneksi emme hukanneet sitä leikeissämme.

Korun tyyli  muistuttaa kovasti Kalevala-korua. Mitään merkintöjä ei korusta löydy. Sain itselleni äidin kihlasormuksenkin. Siihen on kaiverrettu kihlajaispäivämäärä 23.10.1945. Rannerengas on siten 70 vuoden takaa.