Vanha kirjailtu pellavaliina

Tämän liinan on äitini kirjaillut nuorena ollessaan. Jotkut taitavat puhua kirjotusta tai merkatusta liinasta. Pellava on kotikutoista. Ja näyttää  liinassa käytetyn myös revinnäistekniikkaa.

Taisi 1940-luvulla maalla asuvilla käsityötaitoisilla neidoilla olla tapana tehdä kapiota, vaikkei miehestä vielä ollut tietoakaan.

Ei tuollainen liina synny ihan illassa, eikä kahdessa. Kukkaset ovat viehättäviä. Tätä pidettiin  lapsuudessani tummapintaisen sohvapöydän päällä.

Vanha kudottu pöytäliina

Kun  katson postausteni historiaa, huomaan, että tänään voin viettää blogin 5-vuotispäivää. En olisi arvannut, että postuksiani on käyty klikkaamassa tasaiseen tahtiin lähes 121 000 kertaa, vaikka blogini on viettänyt välillä hiljaiseloakin. Kiitos mielenkiinnosta!

Laitoin päivän kunniaksi pyöreälle sohvapöydälle vanhan juhlaliinan. Liina laitettiin ennen vanhaan 1950-luvulla neliskanttiselle ruokapöydälle, kun oli tulossa harvinaisia vieraita. Koskaan en tullut kysyneeksi äidiltäni, mistä liina on peräisin. Nyt se on myöhäistä. Ainoastaan kaksi äitini siskoa saattaisi muistaa jotakin. Liina voi olla hyvinkin vanhempieni häälahja vuodelta 1946.

Liina on ommeltu kahdesta noin 60 cm leveästä kaistaleesta. Sauma on onnistuttu laittamaan ihan huomaattomaksi. Kuviot jatkuvat sauman kahtapuolen oikein. Liinan on lähes neliskanttinen  120 cm x 120 cm.

Ruskea kude on hieman kiiltävä. Joskus muistan tätieni sanoneen, ettei heillä kotona kudottu kiiltävistä kuteista. Siksi on luultavaa, että se on kudottu jossakin kutomossa. Liina on tukeva ja pysyy hyvin kuosissaan. 

Edit 8.11.2018 

Ennen vanhaan maalla ei ollut tavatonta, että puoliso löytyi naapuritalosta. Enonikin löysi puolison naapurista vajaan kilometrin päästä. Eilen puhelimessa yksi elossa olevista tädeistäni arveli, että tämä liina voisi olla enoni anopin kutoma. Saman tien lähetin sähköpostia kuvaliitteineen enoni tyttärelle - siis serkulleni. Hän vastasi heti, että kudontamalli on tuttu. Heiltä löytyy tuolla mallilla  kudottuja liinoja. 

Liinan alkuperä ratkesikin nopeasti. Liinan on  teettänyt korvausta vastaan mummoni vanhempieni häälahjaksi. Tämän vahvisti 9.12.2018 toinen tätini, joka on erittäin hyvämuistinen.

Vanha kirjailtu pellavaliina

Viisi vuotta taaksepäin satuin huomaamaan lähetyskirpputorin näyteikkunassa tämän kirjaillun liinan. Heti tuli tunne, että tuo olisi kiva saada. En vielä kuitenkaan poikennut kauppaan, vaan vasta kotiin päästyäni soitin liikkeeseen ja varasin liinan itselleni joululahjaksi. Muistaakseni liinan hinta oli 35 euroa. Liinan saisi hakea loppiaisen jälkeen, jolloin jouluikkuna purettaisiin.

Kun sitten ostohetki koitti, niin liina kesti tarkastelun. Materiaali oli paksua laadukasta pellavaa ja kuusenvihrät kirjailut oli tehty todella taitavasti. Liina oli mankeloitu. Halusin kuitenkin pestä sen, vaikkei minulla olekaan mankelia. Joudun  siten tyytymään silitysjälkeen. Olohuoneen sohvapöydällä olen pitänyt sitä aina joulunajan. Nyt on taas aika laittaa se kaappiin tuuletuksen jälkeen. Tästäkin joulusta selvittiin tahroitta.

Liina on neliskulmainen. Sivu on n. 125 cm. En ole ihan varma, voisiko noita kuvioita pitää Jugend-tyylisinä. Olisi kiva kuulla, millä vuosikymmenellä naiset ova tehneet tämäntyyppisiä käsitöitä.

 Keskikuvion halkaisija on 75 cm.

 Kaikissa kulmissa on alla oleva  kirjailu.

 Reunoissa kiertää tällainen kuvio.

Tampellan violetit kattausliinat 1960-luvulta

Moni muistaa, miten sisustukseen tuli voimakkaita värejä 1960-luvulla. Siskoni ja minä halusimme, että kotiin ostettaisiin värikkäät kattausliinat Tässä ne ovat -  neljä kappaletta Lena Rewellin suunnittelemia pellavaisia  liinoja. Tuntuivat silloin yleellisiltä. Löytyivät äitini liinakaapista taitettuina kahtia. Kunhan joskus on juhlan aihetta, niin pitää laittaa ne pöytään silitettyinä. Liinojen koko on n. 33 cm x 44 cm.