Neuvostoliittolaisia teepurkkeja

Siivosin taannoin keittiön yläkaappia. Piti oikein jakkaralle nousta, että kaikki nämä purkit tulivat näkyviin. Siinä ne ovat kaikki 1970-luvun lopulta silloisesta Leningradista ostamani teepurkit. Valuuttakaupasta eli berjoskasta niitä sai. Nyt en muista, olisiko teetä ollut myynnissä myös pahvipakkauksissa. Näiden purkkien takia teetä varmaan raahasimme Suomeen. Yhteen näistä olin laittanut perennojen siemeniä vuonna 2014 ja yhdessä oli Suomesta ostettua teetä.

Vasemmalla olevissa purkeissa oli alunperin ollut krasnodarilaista teetä ja oikealla olevissa kirgisialaista teetä.

Purkkien välikansissa on teen valmistusohje. Ohje on siellä tallessa, jollei kansi satu irtoamaan.

Minusta tämä oranssinvärinen purkki on söpöin. Takapuolella on sama ornamenttikuvio. Jotenkin tulee mieleen neuvostoliittolaisten satukirjojen kuvitusmaailma.

Pyyhkäisin pölyt purkeista ja nostin ne takaisin kaapin ylähyllylle.

Finelin Sinihilkka-kahvipannu

Tämän Sinihilkka-kahvipannun olen saanut siskoltani. Hän oli hankkinut pannun ensimmäiseen opiskelija-asuntoonsa 1960-luvun lopulla. Siihen aikaan kaikki keittivät pannukahvia, joten ilman pannua ei voinut olla. Tämä pannu on litran tilavuudeltaan.

Sinihilkka-pannujen kuvion on suunnitellut Raija Uosikkinen. Samoihin aikoihin tämän sinisen pannun kanssa valmistettiin myös Punahilkka-pannuja. Oikeastaan tämän pannun väri on pikemminkin turkoosinsininen.

Pannu oli sisältä tummunut, mutta sain sen kätevästi puhdistetuksi Ninnun ohjeilla. Kuten huomaatte, sisällä on tumma piste. Tämä kaunokaisen toinen emaliposki on kolhiutunut. Ulkopuolella on laajempi tumma läiskä. Oli pudonnut asuntolan keittiön kivilattialle. Kukkien kastelukannuna tai hyllyn koristeena tämä vielä menettelee.

Nupin tyvessä oleva aluslaatta on halkeillut. 50-vuotiaalla saakin olla iän tuomia merkkejä.

Pellavaliina 1950-luvulta

Välillä on hyvä tuulettaa kaapista löytynyttä  pellavaliinaa ja levittää se  ruokapöydälle juhlistamaan kahvitteluhetkeä. Tämä liina on äitini peruja. Koko on 130 cm x 170 cm.  Kutomo ei ole tiedossani. Eikä myöskään mallin suunnittelija.

Paremmat kuppini oikeastaan kaipaavat kangasliinan alleen. Kupit ovat Kaj Franckin suunnittelemat Kultakorva-kupit. Tuikkualusta on Iittalan Nappi.

Jos haluaa vaaleamman puolen käyttöön, niin sekin onnistuu. Eihän tuo päärme niin haittaa, kun roikkuisi pöydän reunan ulkopuolella.

Edit 10.12.2018

Asioilla on tapana selvitä ihan yllättäen. Tänään paljastui, että tämän liinan onkin kutonut kummitätini ennen naimisiinmenoaan vuonna 1957. Malli on saatu kudontakurssilla.  Tämä on puolipellavaliina.  Loimet olivat puuvillaiset, kude pellavaa. Olipa iloinen yllätys.

Kiitos M-kummi! Tallessa on.

Taidevedos Santeri Salokiven öljyvärityöstä "Soutelija"

Viime keväänä uutisoitiin, että jostakin varastosta oli löydetty noin 70 kehystämätöntä öljyvärityötä, jotka oli maalannut suomalainen taitelija Santeri Salokivi (s. 1886 - k. 1940). Työt ovat  impressionisvaikutteisia.

Siitä tulikin mieleeni, että minun varastossani on vanha taidevedos yhdestä hänen öljyvärityöstä. Moni on nimittänyt taulua Soutelijaksi. Vuosiluku on huonosti näkyvissä. Vedoksen värisävyt eivät ole muuttuneet vuosikymmenten aikana.

Vanhempani olivat ostaneet vedoksen 1950-luvulla.  Meidän taulussa oli aikaisemmin leveät harmaanruskeat puukehykset. En muista, miksi isäni oli  vaihtanut vedoksen ohuisiin kehyksiin. Lienevätkö kehykset halkeilleet? Nyt se on lasin alla. Sitä en muista, oliko aiemminkin. Vedoksen koko on n. 30 cm x 35 cm.

Saattoi olla, että vedoksia myytiin markkinoilla, koska muistan nähneeni samaa taulua muidenkin kodeissa. Taulu kävi kaupaksi, koska maisema oli ollut itäisessä Suomessakin asuvan mieleen.

Edit 14.9.2018

Satuin netistä löytämään Maria Ekman-Kolarin koostaman Youtube-videon Santeri Salokivestä. Kohdassa 9:36 vilahtaa lähdemaalaus. Ilmeisesti tämä minulla oleva vedos on tekovaiheessa kierrähtänyt ympäri ikään kuin peilikuvaksi. Alkuperäisessä valoisassa maalauksessa rantamaja on oikealla. Videon mukaan taulu on maalattu 1930-luvun puolivälissä Ahvenanmaalla. Kyllä näitä mantereellakin myytiin. Maisema muistutti järvenrantamaisemaa. Oliko sisämaassa tuollaisia rantamajoja, onkin asia erikseen?

Neuvostoliittolainen suola-astia

Kolmisen vuotta sitten olin apuna tyhjentämässä naapuritaloa, kun iäkäs naapurimme muutti palvelutaloon. Kaikki, mitä kiinteistöön oli kertynyt vuosikymmenten aikana ja mitä perilliset eivät halunneet säilyttää, piti hävittää. Kirjahyllyn päältä näkymättömistä löytyi tumma mötikkä, jonka tytär heitti metallikeräykseen menevien tavaroiden joukkoon.  Otin  mötikän itselleni, koska esine kuului osittain lasikeräykseenkin. En tullut kuvanneeksi esinettä tuossa vaiheessa. Mötikältä se tuntui, kun oli pieneksi esineeksi painava.

Kotiin tultuani tutkin esinettä hetken. Sain lasin irti metallikehyksestä pohjasta naputtelemalla. Esine rupesi näyttämään suola-astialta. Laitoin metallikehyksen kuumaan veteen, johon olin lisännyt suolaa, soodaa ja alumiinifoliota. Tummuus rupesi irtoamaan silmissä.  Mötikästä sukeutui pieni kaunotar, jota olen pitänyt sormusrasiana. Kehys on kolmijalkainen. Metalliin on upotettu punaisia ja valkoisia emalipaloja. Paksun lasikupin ulkohalkaisija on n. 4 cm, Koko esineen korkeus on n. 3.5 cm.

Muistin, että talon isäntäväellä oli tuttuja Virossa 1960-luvulta alkaen. Vierailuja oli ollut molemmin puolin. Suola-astia oli joko itse ostettu ja tai Virosta lahjaksi saatu.

Colonka "suola-astia" -hakusanalla netistä rupesi heti löytymään tietoa. Metallikehyksen pohjassa olevan JUMMET-merkinnän JU-kirjain alussa osoittaa esineen olevan "juvelir", ensimäinen M kertoo valmistuspaikaksi Moskovan  ja loppuosan MET kertoo kyseessä olevan metalli. JU-kirjaimen edessä on joko numero 2 tai 7. Perässä näyttää olevan vielä silloinen hinta 43 ruplaa 30 kopeekkaa. Netin myyntiesittelyissä metalliksi on laitettu Melhior "alpakka".

Yhdestä netissä olleesta ilmoituksesta löytyi oikein vastaavan tuotteen alkuperäispakkaus, jossa luki, että settiin kuului myös pieni lusikka. Jossakin ilmoituksessa astiaa kaupattiin kaviaariastiana.