tiistai 21. heinäkuuta 2015

Arabian Emalia Armas -piirakkavuoka

Iloista emalia -kirjaa selatessani tuli vastaan jälleen vanha tuttava. Arabian tuotantoon tuli vuonna 1980 neliosainen uunivuokasarja, josta minulla on pyöreä teräsemaloitu ruskeasävyinen Emalia Armas -piirakkavuoka. Suunnittelija on Heikki Orvola. Halkaisija on n. 26,5 cm ja korkeus n. 3,5 cm.

Sain oman vuokani joululahjaksi äidiltäni joskus ihan 1980-luvun alkuvuosina. Asuin silloin Töölössä. Koska meillä oli kaasuhella, en juurikaan tehnyt uuniruokia. Siksi vuokakin jäi vähälle käytölle ja unohtui vuosikymmeniksi kaappiin. Ei ole yhtään käytönjälkiä. Nyt kun mustikat alkavat kypsyä, niin pitää muistaa ottaa vuoka käyttöön.

Minulla on lisäksi samaa sävyä oleva suorakaiteenmuotoinen pienehkö vuoka ja levysuojus. Eivätpä nekään ole käytössä kuluneet. Nekin ovat äitini minulle ostamia.




perjantai 10. heinäkuuta 2015

Riihimäen lasin Kirsi-juomalasit ja tuntemattomia laseja

Mökin kuppikaapista löytyi kaksi kappaletta Nanny Stillin 1970-luvulla suunnittelemia Kirsi-juomalaseja.  Tuntuivat niin käteen sopivilta, että päätin hankkia niitä lisää, jos jostakin tulee vastaan. Lasien alkuperästä minulla ei ole tietoa. Oheisissa kuvissa lasit tiskissä.



 Samalla tiskasin pari kaapin perukoilta löytynyttä sinistä lasia. Mitäköhän nämä ovat miehiään ja mistä ovat tulleet?


Edit 18.5.2016

Viola-juustolaseiksi nämä on eräs kommentoija tunnistanut. Olin unohtanut laittaa tämän tiedon tekstin puolelle. Kiitos tiedosta!

torstai 9. heinäkuuta 2015

Wärtsilän Wihtori-kattila 1970-luvulta

Silmäillessäni Iloista emalia - kirjassa esiteltyä Wihtori-kattilaa keväällä muistin, että minullahan on itse asiassa ollut tuollainen kattila. No nyt kun kävin mökillä, niin sieltähän kattila löytyi kattilakaapista.  Olin ostanut sen joskus 1970-luvun lopulla. En muista yhtään. miksi en halunnut sitä silloin käyttää, vain sen mökille. 

Kattilan suunnittelija on Heikki Orvola. Minun kattilani korkeus on n. 10 cm ja halkaisija n. 19 cm. Pohjan erikoisrakenteen takia kattila on painava.

Nyt toin "hörökorvaisen" Wihtorini mökiltä kotiin. Yhden kerran jo olen siinä keittänyt perunoita.


perjantai 6. maaliskuuta 2015

Kauklahden lasitehtaan käsinmaalattu lasimaljakko

Ensimmäinen varsinainen työpaikkani oli Espoon Kauklahdessa Hyttimestarintien varrella 1980-luvun alussa. Kadunnimi viittasi selvästi lasiteollisuuteen. Ja kylällä muistan tuolloin olleen vanhan teollisuuslaitoksen, jossa oli piippu jäljellä. Minulle oli jäänyt mieleen kytemään kiinnostus siihen, mitä lasituotteita tehtiinkään Kauklahden lasitehtaassa, joka oli toiminnassa vuosina 1923-1952. Asia hautautui muutamiksi vuosikymmeniksi, kun ei ollut nettiäkään, mistä etsiä tietoa.

Mutta nyt on netti ja sieltä löytyi oheinen artikkelikin.


 Samoin minulle oli jäänyt tunne, että haluaisin itselleni muistoksi jonkin Kauklahden lasin valmistaman esineen. Viime syksynä huomasin Huuto.netistä maljakon. Huutopäätöstä en kauaa miettinyt. Minusta tuli
35 cm korkean maljakon omistaja. Ympärysmitta on leveimmästä kohdasta 48 cm.




   Kaamosaikana led-valot loistivat maljakossa tunnelmallisesti.




lauantai 28. helmikuuta 2015

Turun Kristallin riippuvalaisin

Kun pari vuotta sitten tyhjensimme äitimme asuntoa, niin äidin sisko sanoi katossa roikkuvaa valaisinta katsellessaan, että "tuota ei sua jättee tänne". Tädin kommentista ymmärsin, että valaisin oli maksanut aikoinaan paljon, kun kummitätini sen oli hankkinut luultavasti 1970-luvulla . Ei se olisikaan jäänyt kattoon, mutta jouduimme odottelemaan huoltomiehen tikkaita, jotta kattoon yletyttäisiin. Kysessä oli kummitädiltäni äidille periytynyt Turun Kristallin valmistama Round-mallinen kristallivalaisin. .

Valaisimen halkaisija on n. 43 cm. Siinä on paikka kahdeksalle lampulle. Kristalliketjuja roikkuu neljässä ringissä.  Ja yläpuolella on ikäänkuin sellainen "suikulähteenmuotoinen" osa, josta roikkuu myös kristalleja. Pariuloimman ringin ketjua pitäisi käyttää korjattavana, koska metallikoukut olivat irrooneet kristalliketjusta.  Nyt valaisin roikkuu meillä makuuhuoneen katossa.







tiistai 24. helmikuuta 2015

Sorsakosken pikkukauha

Tämä pikkukauha on peräisin äitini keittiöstä. Se on ostettu varmaan äidin ja isän huusholliin 1940-luvun lopulla. Jotenkin yhdistän tämän kauhan maitokiisseliin tai ruskeaan kastikkeeseen. Pituus on n. 16 cm. Leimassa lukee SORSAKOSKI R. Muistelen, että mökillä olisi vielä Sorsakosken valmistama iso kauha.







torstai 19. helmikuuta 2015

Neuvostoliittolainen lasinen suola-astia ja hopea lusikka

Anoppini hoiti 1970-luvun vaihteessa mieheni vanhimman veljen tyttöjä. Kiitokseksi lastenhoidosta hän sai  matkan Sotshiin. Sieltä anoppini toi meille matkamuistona lasisen suola-astian ja hopealusikan. Meillä ei ole ollut tapana lisätä ylimääräistä suolaa ruokaan, joten astia on ollut hyllyn perillä.

Suola-astian sisähalkaisija on 3 cm. Leveimmältä kohdalta halkaisija on n. 5 cm.

Lusikassa on merkintä  ЧЛЮ  875. Numeron edessä on 5-sakarainen tähti. Lusikan varressa olevat siniset ja punaiset täplät vaikuttavat emaloiduilta. Kirjainlyhenne viitannee Leningradissa toimineeseen kello- ja korutehtaaseen. Lusikan pituus on 5 cm.




maanantai 9. helmikuuta 2015

Lisää Hackmanin Polaria

Hackmanin Polar-aterimista olen kirjoittanut aiemmin täällä. Viime vuonna huomasin kerran lähetyskirpputorin lasivitriinissä lukkojen takana neljä kahvilusikkaa ja pari pientä haarukkaa. Tunnistin ne Polariksi varsien suipon mallin takia.  Asian varmisti myyjä. Sekä lusikan että haarukan pituus on n. 12 cm. Varressa on Hackmanin leimat. Tarkkaa hintaa en muista. Kympillä maksoin, mutta sain euroja kyllä takaisinkin.





tiistai 20. tammikuuta 2015

Vanha kirjailtu pellavaliina

Viisi vuotta taaksepäin satuin huomaamaan lähetyskirpputorin näyteikkunassa tämän kirjaillun liinan. Heti tuli tunne, että tuo olisi kiva saada. En vielä kuitenkaan poikennut kauppaan, vaan vasta kotiin päästyäni soitin liikkeeseen ja varasin liinan itselleni joululahjaksi. Muistaakseni liinan hinta oli 35 euroa. Liinan saisi hakea loppiaisen jälkeen, jolloin jouluikkuna purettaisiin.

Kun sitten ostohetki koitti, niin liina kesti tarkastelun. Materiaali oli paksua laadukasta pellavaa ja kuusenvihrät kirjailut oli tehty todella taitavasti. Liina oli mankeloitu. Halusin kuitenkin pestä sen, vaikkei minulla olekaan mankelia. Joudun  siten tyytymään silitysjälkeen. Olohuoneen sohvapöydällä olen pitänyt sitä aina joulunajan. Nyt on taas aika laittaa se kaappiin tuuletuksen jälkeen. Tästäkin joulusta selvittiin tahroitta.

Liina on neliskulmainen. Sivu on n. 125 cm. En ole ihan varma, voisiko noita kuvioita pitää Jugend-tyylisinä. Olisi kiva kuulla, millä vuosikymmenellä naiset ova tehneet tämäntyyppisiä käsitöitä.


 Keskikuvion halkaisija on 75 cm.
 Kaikissa kulmissa on alla oleva  kirjailu.
 Reunoissa kiertää tällainen kuvio.

maanantai 19. tammikuuta 2015

Pentti Sarpanevan suunnittelema Pitsi-sormus

Taisi olla niin, että ihan heti, kun olin nostanut ensimmäisen opintolainan vuonna 1972, marssin ostamaan itselleni Pentti Sarpanevan suunnitteleman pronssisen sormuksen.Sormus on yhden koon sormus. Nyt kun  laittaa sormuksen sormeen, niin ihmettelen, miksi sellainen piti saada. Kovin epämukavalta tuntuu pitää. Ei sitä ainakaan nahkasormikkaaseen saa mahtumaan.





perjantai 2. tammikuuta 2015

Neuvostoliittolainen lasimaljakko

Äitini tavaroista löytyi tämä neuvostoliittolainen lasimaljakko. Käydessäni kesällä tätini luona huomasin, että hänellä oli samanlainen maljakko pöydällään. Tätini kertoi, että hänen miehensä oli tuonut sen joltakin Neuvostoliiton matkalta 1980-luvun puolivälissä. Nyt kun muistelen, niin tosiaan isäni kävi lankomiehensä kanssa Leningradissa. Olen nähnyt heistä otetun kuvan, kun he olivat ruokailemassa Viipurissa. Lie vaikka Viipurin berjozkasta isäni ostanut tämän minulla nyt olevan maljakon?

Maljakon korkeus on 14 cm. Halkaisija on 12 cm. Sopii hyvin matalille kimpuille.



Edit 26.5.2015

Annoin tämän maljakon siskolleni, kun hän kaipasi matalelle kimpulle sopivaa maljakko.