Arabian Kultakorva-kahvikuppi

1960-luvulla kotiimme ostettiin uudet vieraskupit. Kullatut korvat olivat tosi hienot mielestäni. Kaikki kuusi paria pullalautasineen on tallessa. Ja ovat vielä hienokuntoisiakin. Huolella pakkasin matkalaukkuun, kun äitimme kotia tyhjennettiin keväällä. Miltei samanlainen malli on Kultapiisku, mutta se eroaa Kultakorvasta korvansa puolesta.

Malli on Kaj Franckin. Leiman perusteella LA-malli oli tuotannossaa vuosina 1957-1970.

Rörstrandin Filippa-kahvikuppi

Elettiin 1960-luvun loppupuolta silloin, kun äiti antoi minun valita kotiimme uudet kahvikupit. Muistan kaupan nimenkin, josta kupit ostettiin. Se oli Keski-Saimaa. Sitä en muista, oliko tarjolla tuolloin esim. Arabian kuppeja vai kiehtoiko minua Rörstrandin kuppin raikas väritys. Pohjaleiman mukaan ovat käsinmaalattuja. Katselin ruotsinkielisistä lähteistä tietoja Filippa-mallistosta. On ollut tuotannossa vuodesta 1954, malli on DM. Hertha Bengtssonia jossakin lähteessä sanottiin suunnitelijaksi. Kuvio kiertää kupin ympäri.

Kaikki kuusi kuppia on säilynyt ehjinä, vaikka muistan, että vanhempani pitivät niitä  ihan arkikäytössä jossakin vaiheessa. Viime keväänä sain kupit itselleni, kun äitini tavaroita jaettiin.

Arabian Koivunurpu-teekannu

Kymmenisen vuotta sitten en päässyt pois yhdestä vanhojen tavaroiden myyntiliikkeestä, ennen kuin ostin tämän kannettoman kannun. Löytyi yksinäisenä ja pahasti pinttyneenä yhdeltä ylähyllyltä. Tyra Lundgrenin suunnittelemat Koivunurpu-astiat olivat tuotannossa vuosina 1931-1935. Kultaus on hieman kulunut nokasta, kannun yläreunasta ja korvasta, muttei se haittaa. Jos tähän vielä löytäisin jostakin kannen, niin kaunokainen olisi täydellinen. Soma se on tuollaisenakin vaikka lipaston päällä pidettäväksi.

Vaikka nimenä on Koivunurpu, niin minulle tuli ensiksi mieleen leppä tuota siirtokuvaa katsellessa. 

Arabian Ohdake-kannu

Olen aina pitänyt tämän sinivalkoisen kannun pyöreästä muodosta. Malli on nimeltään IO. Kannun vetoisuus on 1 litra. Pohjassa on sininen piippuleima, jota käytettiin vuosina 1932 - 1949. Hankittu lapsuuden kotiin joskus 1940-luvun lopulla. Mehukannuna käytettiin.

Jossakin puhutaan asterikannusta. Ota nyt näistä selvää.  Liekö sama kuvio?

Edit 10.6.2015

Nyt on sireenien aika.

Riihimäen Lasin violetti lasimalja

Tästä maljasta äiti tarjosi monet monituiset kerrat maitokiisseliä, jonka kyytipojaksi saimme hakea kellarista mansikkahilloa.

Saattaa hyvinkin olla, että tämä malja on tullut vanhemmilleni häälahjana vuonna 1946. Olen yrittänyt etsiä tästä tietoa netistä, mutta  vain Vaarin varaston/Käyttölasi- kohteesta 5557 olen löytänyt  samanlaisen maljan. Halkaisija on n. 22 cm, korkeus on n. 14 cm. Kun lapsuuden koti tyhjennettiin äitimme kuoleman jälkeen, niin tämä malja tuli minulle.

Selatessani nettiä 10.11. vastaan tuli jalaton malja, jonka valmistajaksi sanottiin Karhulaa.  Hämmästyttävää yhdennäköisyyttä. Näinköhän tämä minunkin malja on Aino Aallon suunnittelema? Mahdolisesti Bölgeblick-lasisarjaa.

Edit 15.5.2016

Aalto-kulhoksi tätä maljaa kutsutaan täällä.


Edit 30.8.2016

Saamani kommentin perusteella kyseessä lieneekin Riihimäen Lasin tuotantoa oleva malja. Samaan alkuperään on päädytty täällä.