Turun Kristallin riippuvalaisin

Kun pari vuotta sitten tyhjensimme äitimme asuntoa, niin äidin sisko sanoi katossa roikkuvaa valaisinta katsellessaan, että "tuota ei sua jättee tänne". Tädin kommentista ymmärsin, että valaisin oli maksanut aikoinaan paljon, kun kummitätini sen oli hankkinut luultavasti 1970-luvulla . Ei se olisikaan jäänyt kattoon, mutta jouduimme odottelemaan huoltomiehen tikkaita, jotta kattoon yletyttäisiin. Kysessä oli kummitädiltäni äidille periytynyt Turun Kristallin valmistama Round-mallinen kristallivalaisin. .

Valaisimen halkaisija on n. 43 cm. Siinä on paikka kahdeksalle lampulle. Kristalliketjuja roikkuu neljässä ringissä.  Ja yläpuolella on ikäänkuin sellainen "suikulähteenmuotoinen" osa, josta roikkuu myös kristalleja. Pariuloimman ringin ketjua pitäisi käyttää korjattavana, koska metallikoukut olivat irrooneet kristalliketjusta.  Nyt valaisin roikkuu meillä makuuhuoneen katossa.

Sorsakosken pikkukauha

Tämä pikkukauha on peräisin äitini keittiöstä. Se on ostettu varmaan äidin ja isän huusholliin 1940-luvun lopulla. Jotenkin yhdistän tämän kauhan maitokiisseliin tai ruskeaan kastikkeeseen. Pituus on n. 16 cm. Leimassa lukee SORSAKOSKI R. Muistelen, että mökillä olisi vielä Sorsakosken valmistama iso kauha.

Neuvostoliittolainen lasinen suola-astia ja hopea lusikka

Anoppini hoiti 1970-luvun vaihteessa mieheni vanhimman veljen tyttöjä. Kiitokseksi lastenhoidosta hän sai  matkan Sotshiin. Sieltä anoppini toi meille matkamuistona lasisen suola-astian ja hopealusikan. Meillä ei ole ollut tapana lisätä ylimääräistä suolaa ruokaan, joten astia on ollut hyllyn perillä.

Suola-astian sisähalkaisija on 3 cm. Leveimmältä kohdalta halkaisija on n. 5 cm.

Lusikassa on merkintä  ЧЛЮ  875. Numeron edessä on 5-sakarainen tähti. Lusikan varressa olevat siniset ja punaiset täplät vaikuttavat emaloiduilta. Kirjainlyhenne viitannee Leningradissa toimineeseen kello- ja korutehtaaseen. Lusikan pituus on 5 cm.

Lisää Hackmanin Polaria

Hackmanin Polar-aterimista olen kirjoittanut aiemmin täällä. Viime vuonna huomasin kerran lähetyskirpputorin lasivitriinissä lukkojen takana neljä kahvilusikkaa ja pari pientä haarukkaa. Tunnistin ne Polariksi varsien suipon mallin takia.  Asian varmisti myyjä. Sekä lusikan että haarukan pituus on n. 12 cm. Varressa on Hackmanin leimat. Tarkkaa hintaa en muista. Kympillä maksoin, mutta sain euroja kyllä takaisinkin.

Vanha kirjailtu pellavaliina

Viisi vuotta taaksepäin satuin huomaamaan lähetyskirpputorin näyteikkunassa tämän kirjaillun liinan. Heti tuli tunne, että tuo olisi kiva saada. En vielä kuitenkaan poikennut kauppaan, vaan vasta kotiin päästyäni soitin liikkeeseen ja varasin liinan itselleni joululahjaksi. Muistaakseni liinan hinta oli 35 euroa. Liinan saisi hakea loppiaisen jälkeen, jolloin jouluikkuna purettaisiin.

Kun sitten ostohetki koitti, niin liina kesti tarkastelun. Materiaali oli paksua laadukasta pellavaa ja kuusenvihrät kirjailut oli tehty todella taitavasti. Liina oli mankeloitu. Halusin kuitenkin pestä sen, vaikkei minulla olekaan mankelia. Joudun  siten tyytymään silitysjälkeen. Olohuoneen sohvapöydällä olen pitänyt sitä aina joulunajan. Nyt on taas aika laittaa se kaappiin tuuletuksen jälkeen. Tästäkin joulusta selvittiin tahroitta.

Liina on neliskulmainen. Sivu on n. 125 cm. En ole ihan varma, voisiko noita kuvioita pitää Jugend-tyylisinä. Olisi kiva kuulla, millä vuosikymmenellä naiset ova tehneet tämäntyyppisiä käsitöitä.

 Keskikuvion halkaisija on 75 cm.

 Kaikissa kulmissa on alla oleva  kirjailu.

 Reunoissa kiertää tällainen kuvio.

Pentti Sarpanevan suunnittelema Pitsi-sormus

Taisi olla niin, että ihan heti, kun olin nostanut ensimmäisen opintolainan vuonna 1972, marssin ostamaan itselleni Pentti Sarpanevan suunnitteleman pronssisen sormuksen.Sormus on yhden koon sormus. Nyt kun  laittaa sormuksen sormeen, niin ihmettelen, miksi sellainen piti saada. Kovin epämukavalta tuntuu pitää. Ei sitä ainakaan nahkasormikkaaseen saa mahtumaan.

Neuvostoliittolainen lasimaljakko

Äitini tavaroista löytyi tämä neuvostoliittolainen lasimaljakko. Käydessäni kesällä tätini luona huomasin, että hänellä oli samanlainen maljakko pöydällään. Tätini kertoi, että hänen miehensä oli tuonut sen joltakin Neuvostoliiton matkalta 1980-luvun puolivälissä. Nyt kun muistelen, niin tosiaan isäni kävi lankomiehensä kanssa Leningradissa. Olen nähnyt heistä otetun kuvan, kun he olivat ruokailemassa Viipurissa. Lie vaikka Viipurin berjozkasta isäni ostanut tämän minulla nyt olevan maljakon?

Maljakon korkeus on 14 cm. Halkaisija on 12 cm. Sopii hyvin matalille kimpuille.

Edit 26.5.2015

Annoin tämän maljakon siskolleni, kun hän kaipasi matalelle kimpulle sopivaa maljakko.

Arabian matala tarjoilulautanen

Tämän massaltaan "luunvärisen" tarjoilulautasen antoi minulle anoppini varmaankin noin 15 vuotta sitten. Halkaisija on 25 cm. Leiman perusteella se on tehty 1949-1964 välisenä aikana. Anoppini tarjoili tältä lautaselta pullat ja piparit. Sitä en tiedä, onko kyseessä ruokalautanen vaiko tarjoilulautanen. Lautanen on hieman pykäreunainen. Joidenkin lähteiden mukaan lautanen on AS-mallinen.

Jos hakee netistä Arabian kukkakuvioita, niin jotkut lähteet mainitsevat, että kyse olisi Sirkka-kuviosta. Varmuutta en vielä arvaa mennä sanomaan. 

Nuutajärven Prisma-jälkiruokakulho

Prusna.jälkiruokakulhon on suunnitellut Kaj Franck. Meille näitä ostettiin neljä kappaletta 1960-luvulla. Jäätelöä näistä syötiin. Vain kaksi on jäljellä mökillä. Täältä voi katsoa lisätietoa.

Edit 28.7.2020

Maljan koko on n. 10x5 cm.

Punakeltainen emaliämpäri 1950-luvulta

Kesällä löysin mökiltä tällaisen käyttämättömän emaliämpärin. Luultavasti se vetää 10 litraa. Tähän on tullut yläreunaan pari rispua varastoinnin aikana. Käsisija on ihan käyttämättömän näköinen. Toinen samanlainen ämpäri oli vesiämpärinä 1950-luvulla ja se on joutanut jo kauan sitten tuhkaämpäriksi. En huomannut pyyhkiä pölyä ämpärin sisältä ennen kuvan ottoa. En katsonut pohjaa, olisiko siellä ollut valmistajan leimoja. Ensi kesänä sitten.

Muita punakeltaisia astioita oli vielä kahvipannu, 10 litran kattila ja 2 litran kattila. Kahvipannun muistan siitä, että sillä opettelin keittämään porokahvia. Pitää tutkia niitä ensi kesänä.

Edit 26.5.2015

Kirjastosta lainaamastani uutuuskirjasta "Iloista emalia" löytyy mukavasti tuotetietoa tällaisesta ämpäristä.