Saksalainen Hermle-seinäkello

Jokin aika sitten nostin seinälle Hermle-seinäkellon. Taisivat äitini sisarukset kerätä kellorahat, kun isäni täytti 50 vuotta.  Isä kävi sitten itse valitsemassa kellon muutama päivä syntymäpäivän jälkeen. Kellon takaseinään isäni on raaputtanut ostopäivän 9/9 -69. Takaseinässä on liikkeen tarra
(Korolaisen Kello ja Kulta). Olisikohan tuo etupaneeli teak-puinen?

Kello vedetään avaimella. Avaimen paikka on iät ja ajat ollut kellon päällä kuminauhalla kiinnitettynä.Kello  löisi puolen tunnin välein, mutta lyöntipuolta en halua vetää. Hieman näyttää edistävän, joten avasin takapaneelin kanteen kiinnitetyn ohjeen mukaan. Ruostuneella pitkän saksan taidolla yritin tulkita, mitä pitäisi tehdä, jos kello edistää.

Äänimaailma on perin tuttu. Kello  raksuttaa nyt seinällä koneeni yläpuolella.

Vanha hopeinen rannerengas

Kävin hiljattain siskoni kanssa läpi äitini koruvarastoa. Sain itselleni äitini kihlajaislahjaksi saaman rannekorun. Nyt on myöhäistä kysyä, saiko äiti rannerenkaan lahjaksi isältä vaiko joltakin muulta.

Hopeiselta vaikuttaa ja hieman kuluneelta. Äiti antoi meidän pitää korua leikeissä ennen vanhaan. Renkaan ympärysmitta on lähes 18 cm. Sen muistan, että leikeissä rengas meinasi pudota kädestä, kun nyrkki oli silloin niin pieni. Onneksi emme hukanneet sitä leikeissämme.

Korun tyyli  muistuttaa kovasti Kalevala-korua. Mitään merkintöjä ei korusta löydy. Sain itselleni äidin kihlasormuksenkin. Siihen on kaiverrettu kihlajaispäivämäärä 23.10.1945. Rannerengas on siten 70 vuoden takaa.

Riihimäen Lasin Kehrä-maljakko

Pari päivää sitten kävin viemässä Fidalle tavaroita. Samalla vilkaisin lasihyllyjä ihan ohimennen. Satuin huomaamaan hyllystä Kehrä-maljakon. Hinta oli 2,90 euroa  - siis  ihan passeli. Näin edullista maljakkoa en ole aiemmin nähnyt.  Nyt ei ainakaan ole maljakosta kiinni hyasintin vesiviljely. Maljakon korkeus on 14 cm. Pohjan halkaisija on 10 cm.

Arabian pupufiguurit

Näin pääsiäistä odotellessa voi jo kaivaa esille pupufiguurit. Korkeutta näillä pupuilla on 7 cm.  Koon perusteella ne ovat äitijäniksiä. Heljä Liukko-Sundström on suunnitellut ne Arabialle. Olen saanut ne lahjaksi 1980-luvulla siskoltani. Pohjassa on reikä. Mitään leimoja ei ole.

Arabian Emalia Armas -piirakkavuoka

Iloista emalia -kirjaa selatessani tuli vastaan jälleen vanha tuttava. Arabian tuotantoon tuli vuonna 1980 neliosainen uunivuokasarja, josta minulla on pyöreä teräsemaloitu ruskeasävyinen Emalia Armas -piirakkavuoka. Suunnittelija on Heikki Orvola. Halkaisija on n. 26,5 cm ja korkeus n. 3,5 cm.

Sain oman vuokani joululahjaksi äidiltäni joskus ihan 1980-luvun alkuvuosina. Asuin silloin Töölössä. Koska meillä oli kaasuhella, en juurikaan tehnyt uuniruokia. Siksi vuokakin jäi vähälle käytölle ja unohtui vuosikymmeniksi kaappiin. Ei ole yhtään käytönjälkiä. Nyt kun mustikat alkavat kypsyä, niin pitää muistaa ottaa vuoka käyttöön.

Minulla on lisäksi samaa sävyä oleva suorakaiteenmuotoinen pienehkö vuoka ja levysuojus. Eivätpä nekään ole käytössä kuluneet. Nekin ovat äitini minulle ostamia.

Riihimäen Lasin Kirsi-juomalasit ja tuntemattomia laseja

Mökin kuppikaapista löytyi kaksi kappaletta Nanny Stillin 1970-luvulla suunnittelemia Kirsi-juomalaseja.  Tuntuivat niin käteen sopivilta, että päätin hankkia niitä lisää, jos jostakin tulee vastaan. Lasien alkuperästä minulla ei ole tietoa. Oheisissa kuvissa lasit tiskissä.

 Samalla tiskasin pari kaapin perukoilta löytynyttä sinistä lasia. Mitäköhän nämä ovat miehiään ja mistä ovat tulleet?

Edit 18.5.2016

Viola-juustolaseiksi nämä on eräs kommentoija tunnistanut. Olin unohtanut laittaa tämän tiedon tekstin puolelle. Kiitos tiedosta!

Wärtsilän Wihtori-kattila 1970-luvulta

Silmäillessäni Iloista emalia - kirjassa esiteltyä Wihtori-kattilaa keväällä muistin, että minullahan on itse asiassa ollut tuollainen kattila. No nyt kun kävin mökillä, niin sieltähän kattila löytyi kattilakaapista.  Olin ostanut sen joskus 1970-luvun lopulla. En muista yhtään. miksi en halunnut sitä silloin käyttää, vain sen mökille. 

Kattilan suunnittelija on Heikki Orvola. Minun kattilani korkeus on n. 10 cm ja halkaisija n. 19 cm. Pohjan erikoisrakenteen takia kattila on painava.

Nyt toin "hörökorvaisen" Wihtorini mökiltä kotiin. Yhden kerran jo olen siinä keittänyt perunoita.

Kauklahden lasitehtaan käsinmaalattu lasimaljakko

Ensimmäinen varsinainen työpaikkani oli Espoon Kauklahdessa Hyttimestarintien varrella 1980-luvun alussa. Kadunnimi viittasi selvästi lasiteollisuuteen. Ja kylällä muistan tuolloin olleen vanhan teollisuuslaitoksen, jossa oli piippu jäljellä. Minulle oli jäänyt mieleen kytemään kiinnostus siihen, mitä lasituotteita tehtiinkään Kauklahden lasitehtaassa, joka oli toiminnassa vuosina 1923-1952. Asia hautautui muutamiksi vuosikymmeniksi, kun ei ollut nettiäkään, mistä etsiä tietoa.

Mutta nyt on netti ja sieltä löytyi oheinen artikkeli Kirkko ja kaupunki -lehdestä.

Samoin minulle oli jäänyt tunne, että haluaisin itselleni muistoksi jonkin Kauklahden lasin valmistaman esineen. Viime syksynä huomasin Huuto.netistä maljakon. Huutopäätöstä en kauaa miettinyt. Minusta tuli 35 cm korkean maljakon omistaja. Ympärysmitta on leveimmästä kohdasta 48 cm.

Saamani kommentin mukaan tällaisia maljakoita on maalattu vuoden 1937 paikkeilla.

   Kaamosaikana led-valot loistivat maljakossa tunnelmallisesti.

Turun Kristallin riippuvalaisin

Kun pari vuotta sitten tyhjensimme äitimme asuntoa, niin äidin sisko sanoi katossa roikkuvaa valaisinta katsellessaan, että "tuota ei sua jättee tänne". Tädin kommentista ymmärsin, että valaisin oli maksanut aikoinaan paljon, kun kummitätini sen oli hankkinut luultavasti 1970-luvulla . Ei se olisikaan jäänyt kattoon, mutta jouduimme odottelemaan huoltomiehen tikkaita, jotta kattoon yletyttäisiin. Kysessä oli kummitädiltäni äidille periytynyt Turun Kristallin valmistama Round-mallinen kristallivalaisin. .

Valaisimen halkaisija on n. 43 cm. Siinä on paikka kahdeksalle lampulle. Kristalliketjuja roikkuu neljässä ringissä.  Ja yläpuolella on ikäänkuin sellainen "suikulähteenmuotoinen" osa, josta roikkuu myös kristalleja. Pariuloimman ringin ketjua pitäisi käyttää korjattavana, koska metallikoukut olivat irrooneet kristalliketjusta.  Nyt valaisin roikkuu meillä makuuhuoneen katossa.

Sorsakosken pikkukauha

Tämä pikkukauha on peräisin äitini keittiöstä. Se on ostettu varmaan äidin ja isän huusholliin 1940-luvun lopulla. Jotenkin yhdistän tämän kauhan maitokiisseliin tai ruskeaan kastikkeeseen. Pituus on n. 16 cm. Leimassa lukee SORSAKOSKI R. Muistelen, että mökillä olisi vielä Sorsakosken valmistama iso kauha.